Вступление
[Verse 1]
Yllä maailmani usvaisen ja hämärän
olet raikasta ilmaa jota hengitän,
olet laulu, jolla kestän ajanjakson kipeän.
Niin kuin kaupungin keskellä ikivanha puu,
jonka oksalle uupunut lintu laskeutuu,
jonka lehtien suojassa saan hetken levätä.
[Chorus]
Sinä olet rakkaus
Sinä olet elämä
Sinä olet valo,
joka kantaa meidät läpi pimeän.
[Verse 2]
Yllä synkän ja lähes loputtoman erämaan
olet tähti, joka loistaa suuntaan oikeaan,
olet näkymätön tie, joka johtaa minut näkemään.
Niin kuin kivikon keskeltä kohoava puu
jonka havinasta mieleni myrsky rauhoittuu,
jonka juurella tunnen suurta koti-ikävää.
[Chorus]
Sinä olet rakkaus
Sinä olet elämä
Sinä olet valo,
joka kantaa meidät läpi pimeän.