Вступление
Reissumiestä vaisto vie
Älä kysy, minne johtaa tie
Tuuli yksin ymmärtää, kun yhteinen on määränpää
Reissumiestä vaisto vie
Älä kysy, minne johtaa tie
Metsä hiljaa huminoi, ja taipaletta vartioi
On aika kahleena kiireisten
Ja tiellä aurinko mittaa sen
Jos nälkä miehen yllättää, hän siihen jää
Hän nautiskellen syö eväitään
ja sammaltyynylle painaa pään
Niin tielle jälleen hän käy, levättyään
Reissumiestä vaisto vie
Älä kysy, minne johtaa tie
Tuuli yksin ymmärtää, kun yhteinen on määränpää